Hei vain, hyvä lukija. Alkuperäinen ajatus oli, että tekisin blogin, johon kirjaan erinäisten henkisten harjoitusten tuloksia. Mutta sitä on vaikea tehdä kertomatta muutenkin omasta elämästä, joten tästä tullee jonkinlainen päiväkirja, jonka näkökulmana on henkinen kasvu ja magia niinkuin minä ne ymmärrän.

Olen kaksikymmentäjotain-vuotias nainen ja elämänkokemusta on suunnilleen se määrä kuin tämänikäiselle sopii, jossain liikaa ja jossain vielä liian vähän. Ryppyjä sen verran, että ne huomaa jo itse mutta muut eivät. Koulut vielä kesken. Ei puolisoa, lapsia tai vakituista työtä. Kohtalaisen tyydyttävä sosiaalinen elämä ja mielekkäitä harrastuksia.

Taustaltani olen pakana, jos halutaan yhdellä sanalla ilmaista. Minulle henkisissä asioissa intuitiivinen lähestyminen on tärkeämpää kuin lukeminen. Lukemisestakin on kuitenkin ollut iloa. Mutta en koskaan täysin usko sellaiseen, jota en ole itse kokenut.

Koen luonnon läheisenä ja lähestyn asioita mielelläni erilaisten elementtien kautta. Aiemmin olen myös tehnyt shamanistisia harjoituksia ja ollut tekemisissä eläinhenkien kanssa. Lisäksi ammennan pakanallisesta mytologiasta, usein varsin eklektisesti. Pohjoinen ja suomalainen mytologia kuitenkin tuntuvat läheisimmiltä.

Etiikkaanikin pidän "pakanallisena". Hyväksyn tietyt arvot, jotka ovat välttämättömiä sopuisalle yhteiselolle muiden kanssa, ja tunnen sympatiaa heikompia kohtaan. Jos joku pitää itseään pakanana muttei hyväksy näitä, olisi luultavasti menneessä maailmassa ihan yhtä tuomittu kuin kristillisessä tai ateistisessa. Kuitenkin haluan ennen kaikkea lisätä kauneutta maailmassa ja tehdä omasta ja muiden elämästä jännittävämpää ja maistuvampaa. Kärsimyksen poissaolo ei ole onnellisuutta, vaan se että on vapaa tekemään mitä haluaa.

Vaikka elämässä on ollut epätoivoa lähenteleviäkin aikoja enkä todellakaan aina pidä asioiden tilasta sellaisena kuin ne ovat, maailmakielteisyys on minulle vierasta. Ei ole vielä ollut mitään niin pahaa, ettei niistä voisi jotain oppia tai ettei kärsimyksen keskellä olisi ollut myös pilkahduksia onnesta. En tunne vetoa sellaisiin todellisuuksiin, joista on poistettu kaikki pimeys ja vastustus. Mieleni ja ruumiini on tehty noitakin varten, vaikka liikaa on aina liikaa. Tämä todellisuus on minulle paikka, jossa minulla on väistämättä tarkoitus, koska niin moni asia on huonosti ja on myös niin paljon hyvää mitä edistää.

Uutta projektia aloittaessa ei koskaan tiedä mihin se vie tai kauan se kestää. Olen hyvä aloittamaan asioita, huonompi pysymään niissä. En aio jatkaa kirjoittamista jos se ei tunnu mielekkäältä. En lupaa säännöllistä päivitystahtia. Lupaan vain taatusti omaperäisen blogin, koska en ole aiemmin vastaavaan törmännyt ja koska uteliaisuuteni on jo ehtinyt ajaa sellaistenkin asioiden ääreen, joista harvat ovat kuulleet.